"Kun elää,oppii. Tai ainakin elää."
             ***

"Luulet siis että menit Yoodenin vierailun jälkeen ropeloimaan omia aivojasi?"
  "Hän oli pirun hyvä ylipuhumaan ihmisiä."
             ***
 
 "Ihmiset..!" jatkoi Arthur. "Ja nuo...muut ihmiset..."
  "Valot..!" sanoi Trillian.
  "Pöydät..!" sanoi Arthur.
  "Vaatteet..!" sanoi Trillian.
  Tarjoilijan mielestä he kuulostivat ihan ulosottomiehiltä."
             ***

"Tulen hulluksi", hän ilmoitti.
  "Mainio ajatus", sanoi Ford Prefect ja kömpi alas kiveltä, jolla oli istunut.
  Arthurin aivot tekivät voltin ja leuka pari punnerrusta.
  "Minäkin rupesin hulluksi joksikin aikaa", Ford sanoi. "Teki tosi terää."
              ***

"Ford hyräili jotakin. Se oli yksi ainoa toistuva sävel. Hän toivoi, että joku kysyisi mitä hän hyräili, mutta kukaan ei kysynyt. Jos joku olisi kysynyt, hän olisi sanonut hyräilevänsä Noel Cowardin laulun Hulluna tuohon poikaan ensimmäistä säettä yhä uudestaan ja uudestaan. Sitten hänelle olisi huomautettu, että hän lauloi vain yhtä säveltä, johon hän olisi vastannut, että ilmiselvistä syistä hän oli jättänyt "tuohon poikaan" osan pois. Häntä harmitti, ettei kukaan kysynyt."
              ***

"Moi", tietokone sanoi iloisesti kun tätä oli jatkunut minuutin verran, "sinulla on kolme pistettä. Paras tulos tähän asti on seitsemänmiljoonaa viisisataa yhdeksänkymmentäseitsemäntuhatta kaksisataa..."
              ***

"Se oli hyvin kummallista", Fenchurch sanoi vähän samaan tyyliin kuin joku takaa-ajavista egyptiläisistä olisi voinut sanoa, että Punainenmeri käyttäytyy hieman omalaatuisesti, kun Mooses heilautti sauvaansa sitä kohti."
              ***

"Elämä on kuin greippi", hän sanoi.
  "Aa, kuinka niin?"
  "No se on vähän niin kuin oranssinkeltainen ja pinta on rosoinen, sisus pehmeä ja märkä. Siinä on myös siemeniä. Ai niin ja jotkut ihmiset nauttii puolikkaan sellaisesta aamiaiseksi."
              ***